Joku voisi sanoa vaaterekin romahtamisen johtuvan huonosta laadusta tai huolimattomasta kokoamisesta mutta minä uskon sen olevan merkki vaatejumalilta:
Nyt on aika luopua.
Viime perjantaina (tai no, se oli reippaasti lauantain puolella) bussissa matkalla Helsingistä Turkuun Kasino A4 -pirskeiden jälkeen nukahdin hetkeksi ja näin unta, jossa omistin vain täydelliset farkut ja täydellisen valkoisen t-paidan. Uni olisi ehkä pitänyt tulkita painajaiseksi mutta pari viikkoa valloillaan olleessa mielentilassa se tuntui lähinnä sellaiselta unelta, josta herätessä harmittaa. Se sai kaipaamaan uutta vaatekaappialkua.
Voisiko joku kehittää sellaisen nappulan, jota painamalla voisi pyyhkiä pois kaikki epäonnistuneet ostokset, jolloin niihin käytetyt rahat tietysti palautuisivat tilille niin kuin mitään ei olisi tapahtunut? Vaihtoehtoisesti eduskunta voisi säätää lain joka pakottaisi harkitsemaan jokaista ostosta vähintään yön yli...
Onneksi on kirpputorit ja vaatekeräyslaatikot. Nyt lähtee! Pitää vain pitää mieli lujana ja liika tunteellisuus kurissa. Ei kukaan tarvitse vaatteita, joita on kiva omistaa vain omistamisen vuoksi. Pari yötä pitää ehkä vielä nukkua patjalla (sänky toimii inventaariopisteenä) mutta ehkä se on lopussa toivottavasti odottavan autuuden arvoista. Ja jos se vielä auttaa vaaterekkiraukkaakin pysymään koossa niin aina parempi.
Lajittelutyötä auttaa kun samalla miettii, että mitähän törkeän kallista, laadukasta ja täydellistä sitä sitten ostaisi kun kirppiskassa tulvii yli. Ehkä ostan ne täydelliset farkut ja valkoisen t-paidan. Haha.
